Jatkuva autojen, mopojen ja ohi pyyhältävien ihmisten virta vyöryy tauotta kaupungin katuja pitkin. Neniimme tulvahtaa vuoroin jätteiden ja vuoroin houkuttelevien katukeittiöiden tuoksu. Neljän Bangkokissa vietetyn yön jälkeen tuntuu siltä että kaupunki suorastaan pursuaa – kaikkea. Joka puolella myydään ja syödään ja näpräillään puhelimia ynnä tabletteja, niin kuin kotipuolessakin taidetaan tehdä, toisessa mittakaavassa vain.
Meillä on oikein mukava ja rauhallinen asuinpaikka, josta on lyhyt matka paikalliselle ”ostarille” maitokauppaan tai monenlaista thairuokaa tarjoavaan ravintolakokonaisuuteen. Ruoan maukkaus ja edullisuus on ollut hätkähdyttävää; ulkona syöminen onkin ilman muuta kannattavaa puuhaa. Tulisuuteen täytyy vielä totutella. Käydessämme ensimmäisellä lounaalla ohjaajamme Kirsin kanssa meidän piti noutaa jäätelö nuudeleidemme oheen selviytyäksemme tilanteesta. Saa täältä kyllä maltillisemminkin maustettuja annoksia, jos vain onnistuu valitsemaan oikein.
Täällä todella on kuuma, eikä ulkona pitkään jaksa tallustella läkähtymättä. Ilmeisesti +35 pitäisi kuitenkin vielä kestää, sillä huhtikuussa voimme saada pahimmillaan 10 astetta lisää lämpöä. Vaikea sanoa, mihin pukeudumme silloin. Alasti kaduilla ei saa liikkua.
Kirsin kanssa olemme ehtineet jo vierailla parissa Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon tilassa, ja ulkoapäin vilkaisimme myös slummialueen reunalla sijaitsevaa Ylistyksen päiväkotia (Home of Praise), jonka iltapäivätoiminnassa Hanna ennen kaikkea toimii Volunteer-jaksomme aikana. Immanuel-kirkossa osallistuimme nuorteniltaan, jossa vedimme itsekin ihan menestyksekkäästi pari leikkiä. Sunnuntaina saimme ottaa osaa thainkieliseen jumalanpalvelukseen. Lennokkaita virsiä oli mukava hyräillä mukana, ja Kirsi tulkkasi meille saarnan, joten emme joutuneet istumaan kuin ”ummikot ulkomailla”. Tunnelma oli lämmin, ja onkin mielenkiintoista päästä näkemään jumalanpalveluksia eri paikoissa, sillä ne kuulemma saattavat erota paljonkin toisistaan.
Eilen vietimme vapaapäivää. Lähdimme ilmajunalla liikenteeseen ja etsiydyimme Bangkokin keskuspuistoon, jossa oli leppoisan unelias tunnelma. Puisto olisi mainio paikka lenkkeilyyn, mutta näillä lämpötiloilla jätimme hölkkäilyn väliin. Näimme siellä Buddhapatsaiden ohella ison, jännittävän ja kieltään heiluttelevan liskon, jonka google ilmoitti olevan varaani. Hyvin eksoottinen.
Tässä vaiheessa jokainen päivä, itse asiassa jo jokainen siirtyminen paikasta toiseen, näyttäytyy varsin jännittävänä ja suurena tuntemattomana. Aika näyttää, miten sujuvasti vielä luovimme kaupungin kiemuroissa. Palataan!
– Joonas (kuvatekstit Hanna)
Muistan hyvin! Austraaliassahan se oli, ja vieläpä paljon isompi yksilö.
Hanna on nähnyt varaanin aiemmassakin elämässään, muistaakohan missä?