JoonasThaiHanna

Tämä on katsaus täkäläisiin asioihin, jotka ovat luonteeltaan yllättäviä, ilahduttavia tahi toisenlaisia.

1. Aloitetaan ruoasta. Sitä on nimittäin tässä kaupungissa tarjolla valtavasti. Joka kadunkulmassa on pieni koju, katukeittiö tai ravintola. Jatkuva ravintolapäivä, kuten armas puolisoni asian ilmaisi.

2. Toinen asia on jälkiruoka. Se ei useinkaan yllä pääruoan tasolle, mutta ilahduttaa erilaisuudellaan.

3. Jatketaan vielä ruokateemalla. Kolmantena asiana olkoon jääpalat. Niitä lisätään täällä runsaasti lähes kaikkiin juomiin.

4. Hymy on Thaimaassa merkittävä asia. Sen avulla hoituvat monenlaiset tilanteet – näin meitä opastettiin. Ensimmäiset päivät kuljimmekin Joonaksen kanssa joka paikassa hämmentyneenhölmistynyt hymy kasvoillamme, kunnes ymmärsimme, että ihan koko aikaa ei tarvitse pinnistellä.

5. Leikkiminen ei kuulu vain lapsille, sillä täällä aikuisetkin osallistuvat ilolla peleihin ja leikkeihin. Hyvä asia minusta.

6. Vaikka elohopea huitelee +40 asteen tuntumassa, paikalliset käyttävät sinnikkäästi pitkiä housuja ja neuletakkeja.

7. Paikallaisten osoittama avuliaisuus on hieno asia. Saimme siitä näytteen, kun makoilin pahoinvoivana ilmajunapysäkin penkillä ja hetken päästä ympärilläni pyöri puoli tusinaa ihmisiä. Pari heilutteli viuhkaa, yksi kyseli vointia ja joku työnsi nenään vahvaa hajustetta. Olo koheni nopeasti ja kiittelimme auttajia vuolaasti.

8. Bangkokin koirat tuntuvat olevan joko pörröisiä sylikoiria tai ”korttelikoiria”, jotka norkoilevat tietyllä kadunpätkällä ja saavat ruokansa ehkä useammalta ihmiseltä.

9. Asuminen on täällä monenkirjavaa. Kaikkea löytyy upeista lukaaleista peltirakennelmiin. Seinät tai hieno sisustus eivät useinkaan ole tärkein asia, ja hyvin yksinkertaisessakin kodissa voi nähdä suuren taulutelevision.

10. Parkkeeraaminen on oma lukunsa. Menopelinsä voi huoletta pysäköidä muiden eteen, kunhan jättää vaihteen vapaalle..

+ Thaimaassa ihaillaan vaaleaa hipiää siinä määrin, että auringolta suojaudutaan päivänvarjoilla ja moni käyttää vahvoja ihoa vaalentavia voiteita terveytensä uhalla. Samaan aikaan turistit kärventävät nahkaansa paahtavan auringon alla niin ikään terveytensä vaarantaen. Voi ihmistä.

~Hanna

 

Täällä elellään suuren juhlan jälkimainingeissa. Thaimaassa vietettiin 13.-15. huhtikuuta songkrania, uutta vuotta. Virallisesti vuoteen 2559 siirryttiin jo 1. tammikuuta, mutta songkran-perinne elää vahvana kautta kuningaskunnan. Näyttävät kukkakuvioiset paidat, joita juhliessa kuuluu käyttää, ilmestyivät kauppojen myyntitelineisiin jo viikkoja ennen H-hetkeä. Samoin kova menekki oli vesipyssyillä, sillä songkranin ajan maassa vallitsee yleinen vesisota, jonka pärskeiltä kukaan julkisilla paikoilla näyttäytyvä tuskin säästyy.

Pelkästä hurlumheistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Songkranin aikaan thaimaalaisilla on myös tapana matkustaa kotipaikalleen perheidensä pariin ja osoittaa erityistä huomiota ja kunnioitusta yhteisöjen vanhemmille ihmisille. Vesi symboloi myös puhdistautumista ja sen valuttaminen Buddha-patsaiden päälle, vaikkapa kauppakeskuksen aulassa, ennakoi onnea ja siunausta tulevalle vuodelle. Niinpä toivotankin onnellista uutta vuotta kaikille, missä vuodessa kukin onkaan menossa!

Songkrania edeltävä viikko oli sekin poikkeuksellinen. Pääsimme näet pariksi vuorokaudeksi leireilemään reilun 50 nuoren kanssa. Kirkon kummilapsi- ja nuorisotyön järjestämä nuortenleiri pidettiin Sattahipissa, noin 180 kilometrin päässä Bangkokista, ja majoituksesta sekä osasta ohjelmaa vastasi Thaimaan kuninkaallinen laivasto. Nuoret saivatkin maistiaisannoksen armeijakuria, eikä vanhuksiakaan säästetty luvattoman aikaisilta aamuherätyksiltä.

Leirin teemana oli tulevaisuus. Erilaisten työpajojen, pelien, leikkien ja taiteen tekemisen kautta päästiin pohdiskelemaan opiskelu- ja työmahdollisuuksia sekä itse kunkin unelmia ja odotuksia edessä olevan elämän suhteen. Iltaisin hiljennyttiin hartaushetkissä ja viimeisenä aamuna vietettiin yhteistä messua. Toisena ja kolmantena leiripäivänä ryntäsimme uimarannalle, ja jotkut joukossa olleet nuoret pääsivätkin ensimmäistä kertaa elämässään kastamaan varpaansa suolaveteen. Minä taas en koskaan ollut nähnyt yhtä monta meduusaa kerralla ja jäinkin rannalle tekemään hiekkakakkuja. Seuraavana päivänä kävi onneksi paremmin. Kyllä meressä on mukavaa!

~Joonas

 

”Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan” (Hoos. 6:3)

Tänään satoi vettä, rankasti. Se on mainitsemisen arvoinen seikka, sillä Bangkokissa ei ole satanut moneen viikkoon. Ei ainakaan kertaakaan niiden kuuden viikon aikana, jotka olemme täällä viettäneet. Sade riemastutti ja toi mieleeni yllä olevan pääsiäispäivän lukukappaleen.

Hassua miten Suomessa kaipaan aurinkoa ja täällä sadetta. Suomessa kaipaan lämpöä ja täällä viilennystä. Suomessa kaipaan yksinäistä hetkeä ja täällä ystäviä. Suomessa kaipaisin ehkä kypsää mangoa ja täällä kaipaan no.. suomalaista ruokaa. Jopa unicafe-lounas maittaisi.

Tämä pääsiäispäivä on ollut paitsi sateinen myös nousujohteinen. Aamulla lähdimme melko väsähtäneissä ja innottomissa tunnelmissa messuun Ruampraphonin seurakuntaan. Voimallinen laulu, kauniisti koristeltu kirkko ja kananmunien etsintä (ja se sade!) alkoivat pikkuhiljaa virittää myrtynyttä mieltä positiivisemmille taajuuksille. Ruampraphonin kirkolta suuntasimme suomenkieliseen messuun, jossa pääsimme Joonaksen kanssa kanttoroimaan. Oli ilo veisata tuttuja pääsiäisvirsiä ja tavata muita suomalaisia.

Kävelin kirkolta kotiin rairuohoastia kädessäni. Näky oli ilmeisen erikoinen, sillä useampi vastaantulija pysähtyi katsomaan ja kyselemään, mitä puskaa oikein kantelen. Tai niin oletan, sillä en varsinaisesti ymmärtänyt thainkielisiä kysymyksiä.

– Hanna

Vielä palmusunnuntaina en olisi uskonut että pääsiäinen kurkkii nurkan takana, sillä ulkona oli aivan vääränoloinen keli ja toisin kuin Suomessa, suklaamunahyllyjä ei kaupoissa näkynyt. Eipä taida tämä ylösnousemuksen juhla muutenkaan kuulua buddhalaisuuden läpäisemän kulttuurin ykköstapahtumiin. Malkamaanantai osoitti meille kuitenkin uuden suunnan, kun saimme kunnian pitää Suomi-koulua käyville lapsille oppitunnin pääsiäisestä. Pääsiäisen tapahtumien kertaaminen viritteli meitäkin hiljaisen viikon tunnelmiin ja lasten esittämät kiperät kysymykset veivät pintaa syvemmälle: Miten Jeesus kuoli? Missä Jeesus on nyt? Syntyikö Jeesus kananmunasta? Tästä kokemuksesta jäi meille lämpimät muistot.

Viikon mieleenpainuvin tapahtuma osui kuitenkin kiirastorstaille. Meidät kutsuttiin norjalaisten lähettien kotiin viettämään ehtoollista Immanuelin seurakunnan pastorin johdolla. Istuimme lattialla ringissä, mursimme leipää, joimme yhteisestä maljasta ja lopuksi pesimme toistemme jalat. Eikä siinä vielä kaikki. Vieraille tarjottu lammaspata oli maukkainta ruokaa pitkään aikaan.

– Joonas

Alla vielä valittuja paloja viimeviikkoiselta lomareissultamme.

Pikakatsaus kuulumisiimme:

Reissua on nyt takana neljä viikkoa, ja olemme pikkuhiljaa saaneet kiinni jonkinlaisesta arkirytmistä. Rutinoitumisesta ei ehkä kuitenkaan voi puhua, niin erilaisia ovat päivät keskenään. Lähes kaikki tapahtumat, oli kyse sitten nuortenillasta tai jumalanpalveluksesta, ovat aivan omanlaisiaan riippuen paikasta ja koolla olevasta porukasta. Tämän päivän erikoisuutena oli Ylistyksen päiväkodilla vietetty Taizé-rukoushetki, jossa paikalla oli myös Taizé-veli Ranskasta. Sattuipa kyllä sopivasti, sillä vastaavanlaisia rukoushetkiä järjestetään näillä tienoin harvakseltaan.

– Joonas

Mitäpä tuohon lisäämään. Huomenna alkava omatoiminen maahan ja kulttuuriin tutustumisen jakso, joka käy myös lomasta, tulee tarpeeseen.

Tai lisään kuitenkin, että elämä on ihan hyvä. Muistipeli innostaa edelleen Ylistyksen lapsia ja mango maistuu mainiolta.

– Hanna

 

Bangkokissa on tarjolla jos jonkinlaista menopeliä. Vaihtoehtoja ovat ainakin ilmajuna, metro, bussi, taksi, lavataksi, tuktuk, mopotaksi, jokilaiva, pöyräily ja toki apostolin kyyti, joskaan kaksi viimeksi mainittua eivät ole järin suosittuja bangkokilaisten keskuudessa.

Merkittävä osa meidänkin arjestamme kuluu täällä liikkumiseen paikasta toiseen. Toistaiseksi emme ole uskaltaneet hypätä mopotaksin kyytiin, vaikka se olisi usein kätevin ja nopein tapa matkustaa. Yhden mopon kyytiin näyttää mahtuvan hämmästyttäviä määriä täkäläisiä. Ei ole ollenkaan epätavallista, että kuskin lisäksi mopon kyydissä on kaksi lasta, äiti ja joskus mummokin, luonnollisesti ilman kypäriä. (Äiti älä huoli, meillä on Joonaksen kanssa kypärät)

Viime viikonloppuna bussi kyyditsi meidät sekä Lähetysseuran Thaimaan ja Kambodzan työntekijät Kanchanaburiin työntekijäpäiville, jossa meidän vastuullamme oli lastenhoito. Erityisesti Joonas kunnostautui väsymättömänä leikkijänä/kanssariehujana. Kokoustamisen ja yhteisen messun lisäksi työntekijäpäivien ohjelmassa oli myös retkipäivä, johon kuului reissu vesiputouksille, bambulautta-ajelu sekä retrohenkistä junailua. Oli mukavaa päästä hetkeksi pois Bangkokin sykkeestä. Jäin kaipailemaan Kanchanaburin luontoa, kiinnostavia keskusteluita lähettien kanssa sekä maittavia murkinoita.

Joka viikko tiistaista perjantaihin olen vapaaehtoisena Home of Praise -päiväkodin iltapäiväkerhossa. Home of Praise sijaitsee Klong Toey -slummin alueella ja sen toimintaa tukee Thaimaan evankelis-luterilainen kirkko. Päivisin koti on taaperoiden valtakuntaa ja neljän jälkeen järjestetään tekemistä koulusta palaaville lapsille ja nuorille. Minun vastuullani on englannin opettaminen sekä askartelu muutamina päivinä. Englannin opetuksessa erilaiset leikit ja pelit tuntuvat olevan toimivia, kun taas lukemiseen ja tai kirjoittamiseen perustuvat tehtävät eivät oikein luonnistu. Otan ilolla vastaan vinkkejä tarkoitukseen sopivista peleistä ja leikeistä – muistipelini tuskin innostaa nuoria loputtomiin.

– Hanna

Jatkuva autojen, mopojen ja ohi pyyhältävien ihmisten virta vyöryy tauotta kaupungin katuja pitkin. Neniimme tulvahtaa vuoroin jätteiden ja vuoroin houkuttelevien katukeittiöiden tuoksu. Neljän Bangkokissa vietetyn yön jälkeen tuntuu siltä että kaupunki suorastaan pursuaa – kaikkea. Joka puolella myydään ja syödään ja näpräillään puhelimia ynnä tabletteja, niin kuin kotipuolessakin taidetaan tehdä, toisessa mittakaavassa vain.

Meillä on oikein mukava ja rauhallinen asuinpaikka, josta on lyhyt matka paikalliselle ”ostarille” maitokauppaan tai monenlaista thairuokaa tarjoavaan ravintolakokonaisuuteen. Ruoan maukkaus ja edullisuus on ollut hätkähdyttävää; ulkona syöminen onkin ilman muuta kannattavaa puuhaa. Tulisuuteen täytyy vielä totutella. Käydessämme ensimmäisellä lounaalla ohjaajamme Kirsin kanssa meidän piti noutaa jäätelö nuudeleidemme oheen selviytyäksemme tilanteesta. Saa täältä kyllä maltillisemminkin maustettuja  annoksia, jos vain onnistuu valitsemaan oikein.

Täällä todella on kuuma, eikä ulkona pitkään jaksa tallustella läkähtymättä. Ilmeisesti +35 pitäisi kuitenkin vielä kestää, sillä huhtikuussa voimme saada pahimmillaan 10 astetta lisää lämpöä. Vaikea sanoa, mihin pukeudumme silloin. Alasti kaduilla ei saa liikkua.

Kirsin kanssa olemme ehtineet jo vierailla parissa Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon tilassa, ja ulkoapäin vilkaisimme myös slummialueen reunalla sijaitsevaa Ylistyksen päiväkotia (Home of Praise), jonka iltapäivätoiminnassa Hanna ennen kaikkea toimii Volunteer-jaksomme aikana. Immanuel-kirkossa osallistuimme nuorteniltaan, jossa vedimme itsekin ihan menestyksekkäästi pari leikkiä. Sunnuntaina saimme ottaa osaa thainkieliseen jumalanpalvelukseen. Lennokkaita virsiä oli mukava hyräillä mukana, ja Kirsi tulkkasi meille saarnan, joten emme joutuneet istumaan kuin ”ummikot ulkomailla”. Tunnelma oli lämmin, ja onkin mielenkiintoista päästä näkemään jumalanpalveluksia eri paikoissa, sillä ne kuulemma saattavat erota paljonkin toisistaan.

Eilen vietimme vapaapäivää. Lähdimme ilmajunalla liikenteeseen ja etsiydyimme Bangkokin keskuspuistoon, jossa oli leppoisan unelias tunnelma. Puisto olisi mainio paikka lenkkeilyyn, mutta näillä lämpötiloilla jätimme hölkkäilyn väliin. Näimme siellä Buddhapatsaiden ohella ison, jännittävän ja kieltään heiluttelevan liskon, jonka google ilmoitti olevan varaani. Hyvin eksoottinen.

 

Tässä vaiheessa jokainen päivä, itse asiassa jo jokainen siirtyminen paikasta toiseen, näyttäytyy varsin jännittävänä ja suurena tuntemattomana. Aika näyttää, miten sujuvasti vielä luovimme kaupungin kiemuroissa. Palataan!

– Joonas (kuvatekstit Hanna)

Tänään, jos Luoja suo, hän ja minä lennämme Thaimaahan. Edessä on kolme kuukautta Bangkokissa Suomen Lähetysseuran Felm volunteer -harjoittelussa.

Ajatus tulevasta ulkomaanjaksosta niin kaukana kotoa on tuntunut erinäisten opiskelukiireiden keskellä lähinnä epätodelliselta ja utuiselta. Nyt kun lähtöön on enää joitakin tunteja ja matkalaukutkin on todettu pakatuiksi, alkaa pitkään valmisteltu projekti kummasti vaikuttaa todelliselta.

Taakse jäävät harmaa Helsinki, kirjapinot, ruisleipä ja unicafe-lounas – mutta vain hetkeksi. Bangkokissa meitä odottavat ainakin lapsi- ja nuorisotyö, aurinko, hiki, riisi ja monta kysymysmerkkiä. Onneksi ohjaajamme Kirsi on meitä huomenna vastassa ja alkuun opastamassa.