Täällä elellään suuren juhlan jälkimainingeissa. Thaimaassa vietettiin 13.-15. huhtikuuta songkrania, uutta vuotta. Virallisesti vuoteen 2559 siirryttiin jo 1. tammikuuta, mutta songkran-perinne elää vahvana kautta kuningaskunnan. Näyttävät kukkakuvioiset paidat, joita juhliessa kuuluu käyttää, ilmestyivät kauppojen myyntitelineisiin jo viikkoja ennen H-hetkeä. Samoin kova menekki oli vesipyssyillä, sillä songkranin ajan maassa vallitsee yleinen vesisota, jonka pärskeiltä kukaan julkisilla paikoilla näyttäytyvä tuskin säästyy.
Pelkästä hurlumheistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Songkranin aikaan thaimaalaisilla on myös tapana matkustaa kotipaikalleen perheidensä pariin ja osoittaa erityistä huomiota ja kunnioitusta yhteisöjen vanhemmille ihmisille. Vesi symboloi myös puhdistautumista ja sen valuttaminen Buddha-patsaiden päälle, vaikkapa kauppakeskuksen aulassa, ennakoi onnea ja siunausta tulevalle vuodelle. Niinpä toivotankin onnellista uutta vuotta kaikille, missä vuodessa kukin onkaan menossa!
Songkrania edeltävä viikko oli sekin poikkeuksellinen. Pääsimme näet pariksi vuorokaudeksi leireilemään reilun 50 nuoren kanssa. Kirkon kummilapsi- ja nuorisotyön järjestämä nuortenleiri pidettiin Sattahipissa, noin 180 kilometrin päässä Bangkokista, ja majoituksesta sekä osasta ohjelmaa vastasi Thaimaan kuninkaallinen laivasto. Nuoret saivatkin maistiaisannoksen armeijakuria, eikä vanhuksiakaan säästetty luvattoman aikaisilta aamuherätyksiltä.
Leirin teemana oli tulevaisuus. Erilaisten työpajojen, pelien, leikkien ja taiteen tekemisen kautta päästiin pohdiskelemaan opiskelu- ja työmahdollisuuksia sekä itse kunkin unelmia ja odotuksia edessä olevan elämän suhteen. Iltaisin hiljennyttiin hartaushetkissä ja viimeisenä aamuna vietettiin yhteistä messua. Toisena ja kolmantena leiripäivänä ryntäsimme uimarannalle, ja jotkut joukossa olleet nuoret pääsivätkin ensimmäistä kertaa elämässään kastamaan varpaansa suolaveteen. Minä taas en koskaan ollut nähnyt yhtä monta meduusaa kerralla ja jäinkin rannalle tekemään hiekkakakkuja. Seuraavana päivänä kävi onneksi paremmin. Kyllä meressä on mukavaa!
~Joonas
